Kun muistelen ajassa taaksepäin, miten ja mitä itselleni on opetettu Jumalasta, Jeesuksesta ja toisista uskonnoista, se painottuu luonnollisesti kouluaikoihin. Siellä ensin alaluokilla saamaani uskonnon opetukseen, sitten lukiossa kirkkohistorian opintoihin. Jostain syystä se murkkuiän välimaasto on jäänyt näiltä osin enemmän hämärän peittoon. Sain kylläkin jälkeenpäin kuulla, että olin tuohon aikaan pahoittanut opettajani mielen aika usein. Onneksi hän oli opettajanani vielä lukiossakin, kun murkkuikä jo vähän hellitti.
Alaluokilla uskonnosta on jäänyt mieleen sekä vanhan että uuden testamentin tapahtumia erittäin myönteisellä tavalla. Opettaja kertoi Raamatun mukaisesti Mooseksen ja Jeesuksen elämään liittyvistä asioista kiehtovalla ja jännittävällä tavalla ja näytti aiheeseen liittyviä isoja seinätauluja. Me oppilaat saimme sitten vielä piirtää vihkoihimme tapahtumiin liittyviä kuvituksia. Muistan vieläkin joitakin piirroksiani, esim. kun Jeesus ratsastaa palmusunnuntaina aasilla Jerusalemiin ja kansa hurraa.
Keskeisimpinä asioina alakoulun uskonnon opetuksesta mieleeni on jäänyt hyviä asioita: lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo, heikomman auttaminen, sen oikean vaihtoehdon valitsemisen silloinkin, kun se sotii omaa etua vastaan. Johtuuneeko siitä vai jostain muusta, että olen omille lapsilleni yrittänyt opettaa elämän tärkeimpänä ohjeena tätä: kun joudut hankalaan valintatilanteeseen, pysähdy aina siksi aikaa, että ehdit kysyä omalta sydämeltäsi, kumpi valinta on oikein. Silloin saat oikean vastauksen, aina.
Lukiossa opiskeltiin kirkkohistoriaa ja perehdyttiin paljon myös muihin uskontoihin. Murkkuiän jälkeen uteliaisuuteni näihin asioihin oli palannut ja opettajani mielen pahoittamisen sijaan saimmekin aikaan hedelmällisiä keskusteluja luokassa. Puhuttiin aika syvällisesti esimerkiksi siitä, voiko olla mahdollista, että vain meidän Jumala on se oikea ja kaikkien muiden väärä. Opettaja oli harras uskovainen, mutta toiminut vuosia Afrikassa lähetyssaarnaajana, joten hänellä oli aikalailla kokemusta ja taustaa. Koskaan en muista, että hän olisi kierrellyt tai vältellyt keskustelua vaikeistakaan aiheista ja useimmiten päästiin aika hyvään lopputulokseen käsittääkseni kaikkien mielestä.
Lukion uskonnon opetuksesta keskeisimpinä mieleen on jäänyt erilaisuuden hyväksymisen tärkeys, rakkaus lähimmäistä kohtaan ja se, että Jumala on kaikkialla ja kaikissa ihmisissä, olipa tämä luterilainen, katolinen, buddhalainen, hindu tai islamin uskoinen.
Ehkä Suomessa on muunkinlaisia uskonnon opettajia, kuin nuo omalle kohdalleni sattuneet. Jos on, niin toivottavasti hekin ovat omalla tavallaan saaneet kylvettyä myönteistä henkeä oppilaisiinsa, koska ainakin itse olen saanut noilta opettajilta paljon rakennusaineita omaan elämääni.
En tässä kirjoituksessani ole ottanut kantaa naispappeuden, homouden tai toisten uskontojen tuomitsemiseen tai kannattamiseen. Sanon vain, että pysähtykää niissäkin asioissa hetkeksi kuuntelemaan sydämenne ääntä, sitä ihan perimmäistä. Se perimmäinen on oikeassa eikä valehtele, koska se on Jumalan ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti