Genre

Tuossa edellä mainitussa typeryysteoriassa on hankalinta minusta se, että kukaan ei voi tietää, onko sitä itse se typerys vai ei. Fiksuimmilla varmaan käy epäilys mielessä, typeryksillä ei. 

Jotenkin tuo kuitenkin tuntui sopivan aiheeseen. Enkä nyt tässä halua sanoa, että genre = typeryys, koska en ole oikein perillä asiasta. Kuitenkin, musiikkiin liittyy tietääkseni sellainen käsite, kuin ”genre”. Se taitaa olla itselleni se vaikein osa-alue musiikissa, koska en ole oikein koskaan oppinut ymmärtämään sitä mistään näkökulmasta. Yritän tässä nyt avata sitä itselleni viime aikaisten tapahtumien pohjalta.

Nyt näillä kilometreilla luulen käsittäneeni asian niin, että sillä voidaan helpottaa ihmisten elämää siten, että kertomalla genre kuulija voi päättää pitääkö hän musiikista vai ei. Jos biisi ei kuulu hänen genreen, niin sen voi skipata saman tien (ei tarvi paljon kuunnella tai ajatella).

Tänä vuonna tuli seurattua tangomarkkinoita enemmän kuin ennen. Tango kai kuuluu tangon genreen, ja siinä pitää sitten varmaan kaikkien osapuolten – varsinkin kilpailijoiden – toteuttaa genreä mahdollisimman tiukasti, mutta sopivan ”hauskasti rikkoen” (kuten kai falskisti laulaen?).

Finaaleihin pääsi niin naisten kuin miestenkin puolella kaksi genren rikkuria: Johanna Louhivuori ja Bablo, mutta kumpikaan ei päässyt taistelemaan voitosta Superfinaaliin saakka. Syy oli varmaankin tuo genreongelma. ”Tangolaulajan pitää kuulostaa tangolaulajalta”, piste! Vaikka sitten laulaisi epävireisesti (mitä nuo kaksi rikkojaa eivät tehneet).

Johanna teki musiikkia, ei genreä, ja se koitui hänen kohtalokseen. Bablo teki musiikkia, ei genreä, ja se koitui hänen kohtalokseen. Molemmat olivat monien mielestä sarjojensa parhaita, mutta kaatuivat siihen, että eivät sopineet genreen. 

Moni klassinen ammattilaulaja ei tykännyt näistä kahdesta ollenkaan. Toisaalta ymmärrän, toisaalta ihmettelen. Ymmärrän sikäli, että kun klassinen laulaja satsaa laulamisen tekniikkaan kaikkensa, niin eihän se voi olla oikein, että joku lauluoppeja rikkova pääsisikin esille.

Ihmettelyni taas tulee sieltä, että jos tämä klassinen laulaja kokee olevansa taiteilija, niin miten on mahdollista, että hän ei näe sitä taidetta, mikä noiden kahden taiteilijan esityksissä oli?

Niinpä niin. Tuo on juuri se, mitä en ole ymmärtänyt koskaan. Genre. Minulle on olemassa vain biisejä. Esimerkiksi Mozartin ”40. sinfonia” osoittautui tosi hienoksi biisiksi, samoin CCR:n ”Playing In A Travelling Band”, Juhani Pohjanmiehen ”Kuubalainen serenaadi” ja Kalle Fältin ”Varttii Vaille”.

Itselläni on työn alla pitkäsoittolevy, mutta jos pitäisi määrittää mihin genreen se kuuluu, menee sormi suuhun. Ne on lauluja, laulun poikasia, joilla on jotain kerrottavaa. Kai ne on sitten vaikka gospelia. Tai punkkia.