sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mitä hän sillä tekee, jos sen löytää?


Eräässä antiikin tarinassa kerrotaan matkailijasta, joka seurasi nuorten filosofien koulutusta Ateenassa. Opiskelijoiden joukossa oli vanha mies. -Miksi hän siellä on, kysyi matkailija? -Hän etsii viisautta, vastattiin. - No, jos hän löytää viisauden, niin mitä hän SILLÄ tekee, ihmetteli matkailija.

Oxenstiernan sanat: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", ovat ikivihreitä. Kun 27:n EU-maan johtajat kokoontuivat viimeksi huippukokoukseensa, päätöslauselmaksi saatiin, että tietojen vaihtoa olisi lisättävä. Se ei siis toimi. He uudistavat Eurooppaa osaamatta käyttää tietotekniikkaa.

He etsivät yötä päivää viisautta. Siihen kyllä nääntyy kuka hyvänsä. Pääministerimme törmäsi kerran sattumalta filosofiin palkaten tämän oitis ratkaisemaan ratkaisemattoman ongelman. Koska asialla oli kiire, siinä ei joudettu kyselemään, olisiko parempia tietäjiä olemassa ja paljonko heille  kannattaisi maksaa.

Poliitikot haluaisivat saada käsiinsä tulevaisuusvision. Tieto tulevaisuudesta on siis olemassa. Tästä hetkestä ei niin väliä, mutta tieto tulevaisuudesta ratkaisisi kaiken. Kyynikko kysyisi mitä se ratkaisisi? Tieto tulevaisuudesta voisi olla niin epämiellyttävä ettei sitä voisi hyväksyä. Ei ainakaan seuraaviin vaaleihin tähtäävä poliitikko.

Filosofit ja taiteilijat yksinäisyydessään ovat joskus kyllä ennakoineet tulevaa yllättävän tarkasti. Sanon "yksinäisyydessään" siksi, että heidän sanomansa eivät ole juuri koskaan olleet mairittelevia hallitsijoille, olivatpa he sitten poliittisia tai kaupallisia. Esim. Andy Warhol puhui varttitunnin kestävästä kuuluisuudesta ennen kuin You Tubea vielä oli.

Kun taiteilijavärit opittiin panemaan tuubeihin, taiteilijat lähtivät pimeistä ateljeista ulos maalaamaan "keksien" valon. Se mullisti paitsi maalaustaiteen myös elämän. Syntyi se huoleton pariisilaisuus, jota vieläkin kaivataan ja josta puhutaan. Kaikki halusivat olla impressionisteja käyttäytymisessään, asusteissaan ja jazzahtavassa elämän tyylissään. Winston Churchill maalasi vapaana ollessaan impressionistisia tauluja. Ensimmäinen maailmansota katkaisi sen kauden maailmassa  lopullisesti. Toinen maailmansota vahvisti ettei paluuta ole.

Georg Henrik von Wright kirjoitti nykyajan ja tulevaisuuden eurooppalaisen vision. Hän kirjoitti modernin sivistyksemme alkaneen Renessanssista 500-vuotta sitten ja päättyneen näihin päiviin. Siinä se on eikä maksa mitään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti