Einsteinin sateenvarjot

Lähtiessään luennolta ylioppilaat kehottivat professoria ottamaan sateenvarjonsa mukaan. Ulkona nimittäin satoi. Kuulkaahan, sanoi Einstein, - minulla on kaksi sateenvarjoa, toinen täällä ja toinen kotona. Jos minä nyt otan tämän mukaani, minulla on sen jälkeen kaksi kotona eikä täällä yhtään.

Heh! Kaskun koomisuus perustuu tietenkin siihen, että matematiikan ja logistiikan nerolle vitsaillaan hänen omalla alallaan. Hän hallitsee alkeelliset kokonaisluvut 1 ja 2, mutta ei kykene päättelemään, mitä niillä (tässä tapauksessa sateenvarjoilla) tehdään. "Jumala on luonut kokonaisluvut. Muut ovat ihmisten keksintöä."

Kasku naurattaa myös siksi, että tunnistamme ehkä jonkun lähimmäisemme, kriittisimmät mahdollisesti itsensä tuosta kaskusta. Viime viikolla pysähdyin kauppareissulla miettimään, miksi ylipäätään olin kaupassa, koska en muistanut mitä minun pitäisi ostaa. Selitin lähellä olevalle myyjälle, kuinka yritän tulla toimeen ilman muistilappua. - Minä kai en muistaisi mitään ilman lappua, sanoi nuori myyjä.

Mitä me tosiaan oikeasti muistamme ja millainen on päättelykykymme? Poliitikot tietävät, että ihmisten muisti on lyhyt. Niinpä he huolettomasti lupaavat ennen vaaleja äänestäjilleen maat ja taivaat. Tuskin he itsekään tultuaan valituiksi muistavat lupauksensa. Muistamattomuus on anteeksiannettavaa tai tuntuu siltä.

Sivistys on sitä, mikä jää jäljelle ihmisen unohdettua oppimansa, on joku sanonut. Onko sekin vitsi vai sisältääkö sanoma jotakin syvällistä? Jokainen toki huomaa, että kouluja käymätön poikkeaa selvästi koulutetuista. Puhe ja ajattelu ovat erilaiset, käyttäytyminenkin. Koulutettu ei ole kannanotoissaan yhtä suoraviivainen kuin kansanihminen.

Mieleeni on jäänyt, kuinka eräs tuttu kaukopartiomies kertoi ns. ihmisyyden unohtuneen nopeasti sodan tositilanteissa. Paradoksaalisesti armeijan koulutus suosii siisteyttä ja korostetun muodollista kohteliaisuutta sekä käytöstä. Toki tappamistakin opetetaan asekäsittelyn muodossa, mutta sitä opetetaan ennen kaikkea nöyryyttämällä alokas, viemällä itsetunto.

Monikielisistä ihmisistä tiedetään, että heidän ikääntyessään ensimmäisenä katoaa muistista viimeksi opittu kieli. Vanhetessaan monet hakeutuvat takaisin synnyinmaahansa. He tuntevat etteivät kykene ilmaisemaan opitulla kielellä syvimpiä tuntojaan. Vanhuuden yksinäisyys korostuu, kun siihen tulee lisäksi kielellinen yksinäisyys.

Einstein on käsite. Nerokkuus ja epäkäytännöllisyys korostui hänen loppuvuosinaan silläkin tavoin, että luentonsa jälkeen hänen oli käytävä joka päivä kansliassa kysymässä, missä hän asui. Kertoi eräs hänen suomalainen oppilaansa.