perjantai 21. kesäkuuta 2013

Erakon päiväkirjasta

En tiedä, kirjoittavatko erakot päiväkirjoja ja jos kirjoittavat, antavatko niitä julkisuuteen. Luulen etteivät kirjoita ja jos kirjoittavatkin, niin pitävät niitä visusti pöytälaatikossa. Muuten eivät ole oikeita erakoita, vaan näyttelijöitä. Heitä on ja hyvinkin kuuluisia. Toiset ovat nousseet asumaan pylvään nenään, toiset ahtautuneet tynnyriin.

Erakoissa on vetovoimaa. Heitä on tultu katsomaan vaikka asuisivat kaukaisissa erämaissa. Mitä he oikein meinaavat eristäytyessään yhteiskunnasta? Eikö heitä kiinnosta, mitä EU:ssa tapahtuu tai puhkeaako kybersota? Erakko on sanoutunut irti yhteiskunnasta. Hän ei näytä ajattelevan maailman menosta hyvää eikä pahaa.

Jos hän elää hyvän ja pahan tuolla puolen, hän muistuttaa lähinnä filosofia. Ei jotakin Himasta, joka isosta rahasta lupaa oivallisia ennustuksia. Erakko elää kerjuu-asteella lupaamatta kenellekään yhtään mitään. Taiteilija voi tahtomattaan joutua erakon osaan, kuten joku Palsa.

Työttömät joutuvat myös tahtomattaan erakoitumaan. He ovat kasvava kansanlaji maailmassa. Britannian prinssi Philip herätti pahennusta kehottaessaan työttömiä tyytyväisyyteen. Heille maksetaan ettei tarvitse olla työssä. Prinssi tietää mistä puhuu joutuessaan pilaamaan elämänsä joutavissa edustustehtävissä.

Erakot eivät käy eivätkä näy iltalehtien julkkispalstoilla. Se on katkeamaton nauha samankaltaista väkeä, joka tahtoo erottautua. Äkkirikastuneet esittelevät myös kernaasti puolisoitaan ja muuta omaisuuttaan. Suurrikkaat pysyvät piiloissaan, mutta maailman johtajat näyttäytyvät suureellisesti henkivartijoiden ja poliisiarmeijoiden suojissa.

Suuret omaisuudet ovat hankalia hallita. Sellaista taakkaa ei soisi kenellekään, mutta ehkä sellaiseenkin vain joutuu niin kuin köyhyyteenkin. Kummankin parissa on vaikea viihtyä. Maailman mahtavat ja muut rikkaat eivät pääse ovestaan ulos ilman henkivartijoita. Köyhät puolestaan eivät pääse sisälle paljon mihinkään.

Luostarilaitos ennen vanhaan poimi suojiinsa yhteiskunnasta eronneita ja karanneita. Luostareista tuli yliopistoja ennen yliopistoja. Joutessaan turhautuneet älypäät saivat rauhassa pakertaa mieluisia asioita. Siellä viljeltiin ja jalostettiin kasveja, tehtiin oivallista munkkilikööriä, kirjoitettiin ja kuvitettiin kirjoja. Luostareihin ihmiset pakenivat turvaan sodilta ja muilta pahoilta taudeilta.

Erakko on sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Jos jossakin vielä sellainen yrittäisi olla, tuntematon hän ei olisi. Hänen henkilötietonsa ja ajatuksensa löytyisivät taltioituina maailman nettiarkistoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti