Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Julmien hallitsijoiden haamut tuntuvat elävän aikakaudesta toiseen. Kuuluisuuden tavoittelu liittyy narsismiin ja vallan himoon. Vallan tahto on Nietschen mukaan ihmisen ja muunkin eläväisen perimmäinen tahto. Ei tarvitse olla kummoinenkaan pomo, ennenkuin osoittaa kaapin paikan alaiselleen hallitsijan ottein.
Jos maalla on heikko puolustuskyky ja -tahto, syntyy tyhjiö, joka pyrkii täyttymään ulkopuolelta käsin. Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajat ovat alkaneet mellakoida. He haluavat päästä osille samaan hyvinvointiin, minkä näkevät alkuperäisväestöllä olevan. He haluavat valtaa. Ennustetaan, että 50-luvulle tultaessa Islam olisi ottanut vallan Euroopassa.
Kuuluu ääniä ollaanko meilläkin menossa Ruotsin suuntaan tässä asiassa? Ei olla, sanovat toiset. Meillä onneksi on vähemmän maahanmuuttajia. Nyt ymmärretään ettei kotiuttaminen sujukaan toivotulla tavalla. Mikään ei suju millään tavalla. Meille piti tuleman työvoimapula, tulikin pula töistä. Kuka sanoikaan, että ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden.
Paavi on epäilemättä hyvin kuuluisa. Kun Franciscus vihittiin tehtäväänsä, maailman suuret johtajat olivat paikalla painaen nöyrästi päänsä rukoukseen. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään eikä tiedä edelleenkään muuta, kuin että hän tuntuu jatkavan edeltäjiensä tapaan. Keskiajalla paavin anekauppa tuli tunnetuksi kautta katolisen maailman: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Yritän tässä hahmottaa kuuluisuuden olemusta. Ihminen on aina etsinyt kuolemattomuutta. Suurimmat nimet näyttävät syntyneen historian hämärästä. Uskonnot ovat tuottaneet Jeesuksen ja Muhamedin, Konfutsen ja Buddhan... He eivät itse ole kirjoittaneet mitään. Sen ovat tehneet oppilaat, joista useimmat eivät koskaan ole tavanneet opettajaansa.
Sokrates on todistettavasti ollut olemassa. Hän on kuitenkin Platonin kirjallinen luomus. Toden puhujalle käy yleensä huonosti. Niin tässäkin tapauksessa. Sokrateen nimiin Platon saattoi kirjoittaa omia tulen arkoja mielipiteitään. Kaikki kuuluisimmat sankarit ovat ikäänkuin tyhjästä luodut. Onko oikeita sankareita olemassakaan?
J. Karjalainen päättelee todennäköisin perustein laulussaan, että sankareita oomme kaikki - elämän sankareita.
Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen
Jos maalla on heikko puolustuskyky ja -tahto, syntyy tyhjiö, joka pyrkii täyttymään ulkopuolelta käsin. Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajat ovat alkaneet mellakoida. He haluavat päästä osille samaan hyvinvointiin, minkä näkevät alkuperäisväestöllä olevan. He haluavat valtaa. Ennustetaan, että 50-luvulle tultaessa Islam olisi ottanut vallan Euroopassa.
Kuuluu ääniä ollaanko meilläkin menossa Ruotsin suuntaan tässä asiassa? Ei olla, sanovat toiset. Meillä onneksi on vähemmän maahanmuuttajia. Nyt ymmärretään ettei kotiuttaminen sujukaan toivotulla tavalla. Mikään ei suju millään tavalla. Meille piti tuleman työvoimapula, tulikin pula töistä. Kuka sanoikaan, että ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden.
Paavi on epäilemättä hyvin kuuluisa. Kun Franciscus vihittiin tehtäväänsä, maailman suuret johtajat olivat paikalla painaen nöyrästi päänsä rukoukseen. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään eikä tiedä edelleenkään muuta, kuin että hän tuntuu jatkavan edeltäjiensä tapaan. Keskiajalla paavin anekauppa tuli tunnetuksi kautta katolisen maailman: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Yritän tässä hahmottaa kuuluisuuden olemusta. Ihminen on aina etsinyt kuolemattomuutta. Suurimmat nimet näyttävät syntyneen historian hämärästä. Uskonnot ovat tuottaneet Jeesuksen ja Muhamedin, Konfutsen ja Buddhan... He eivät itse ole kirjoittaneet mitään. Sen ovat tehneet oppilaat, joista useimmat eivät koskaan ole tavanneet opettajaansa.
Sokrates on todistettavasti ollut olemassa. Hän on kuitenkin Platonin kirjallinen luomus. Toden puhujalle käy yleensä huonosti. Niin tässäkin tapauksessa. Sokrateen nimiin Platon saattoi kirjoittaa omia tulen arkoja mielipiteitään. Kaikki kuuluisimmat sankarit ovat ikäänkuin tyhjästä luodut. Onko oikeita sankareita olemassakaan?
J. Karjalainen päättelee todennäköisin perustein laulussaan, että sankareita oomme kaikki - elämän sankareita.
Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti