Esirippu ja räjähdysmoottorihirviö

Milan Kundera avaa näkymän romaaniin mainiossa teoksessaan, jonka nimi on Esirippu (Siltala 2013). Platon esitti luolavertauksen. Sen mukaan ihmiskunta näkee todellisuuden varjokuvina, koska kuvaannollisesti on selin aurinkoon. Kundera istuttaa yleisönsä katsomoon tuijottamaan maailman tapahtumilla kuvitettua, suljettua esirippua.

Keskinkertainen kirjailija, joka Kunderan mielestä on halveksittava, tyytyy kirjoittamaan näkyvillä olevista esiripun kuvioista. Kun sitten ilmestyy joku Cervantes, hän repäisee esiripun auki näyttäen mitä sen takana todella on. Hän tuo esille don Quijoten, sankarin vailla minkäänlaista suuruutta.

Siinä on Kunderan mielestä romaanitaiteen tarkoitus. "...ihmiselämä on tappio. Ainoa, mitä meille jää tuon väistämättömän tappion edessä, jota elämäksi kutsutaan, on yritys ymmärtää sitä."

Olen joskus pyytänyt kirjailijaystäviäni nimeämään kymmenen "maailman parasta" romaania oppiakseni ymmärtämään, tai koettaakseni oppia ymmärtämään paremmin romaanitaiteen salaisuutta. Olen etsinyt oikotietä. Eivät he ole alkaneet mahdottomaan. Kundera on liittänyt kirjailijan uraansa teoreettisen pohdinnan romaanin taiteesta. Hän marssittaa taitavasti esille enemmän kuin toivomani kymmenen maailman kirjallisuuden huippukirjailijaa ja -romaania. Esiripusta ei  kuitenkaan tullut oikotietä ymmärtämiseen, sillä se pakotti ajattelemaan, hyväksymään tai olemaan toista mieltä.

Kirjallisten suuruuksien keskellä Kundera törmää sattumalta keskinkertaisen, unohdetun kirjailijan romaaniin. Vähäisyydestään huolimatta kirja onnistuu kuvaamaan tärkeän ilmiön. Romaanin nimi on Räjähdysmoottorihirviö. Tapahtumat on sijoitettu vuonna 1918 perustetun Tsekkoslovakian tasavallan aikaan. Herra Engelbert on tullut viettämään rauhallisia eläkepäiviään Prahaan.

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska moderni aika oli synnyttänyt ennen kuulumattoman melun autojen ja moottoripyörien muodossa. Se oli räjähdysmoottorihirviöiden aiheuttamaa meteliä. Herra Engelbert parka muuttaa aluksi esikaupunkihuvilaan, joka sekään ei auta vaan muuttaa hänen elämänsä loputtomaksi pakenemiseksi. Lopulta hän päätyy viettämään yönsä junissa, joiden pehmeä, idyllinen ääni mahdolistaa suhteellisen levollisen unen hänen vainotussa mielessään.

Prahassa oli tuskin yksi auto tuhatta henkilöä kohden. Silloin kun moottorimelu oli vielä harvinainen, sen saattoi nähdä koko tulevassa kaameudessaan. Kundera johtaa ilmiöstä säännön, jonka mukaan sosiaalinen ilmiö "ei erotu selvimmin sen ollessa laajimmillaan, vaan silloin kun se on alussa, paljon heikompana kuin myöhemmin."

Vaatimaton romaani kykeni repäisemään esiripun auki paljastamalla synkän totuuden ja johtamalla sosiaalisen säännön. Presidentti Kekkonen nimitti kansallisen hätätilan hallituksen 1975, kun 60 000:n työttömän raja ylittyi. Nyt kansalainen kohauttaa olkapäitään, kun 300 000:n raja lähestyy. "...ajatus aina lopulta vaikenee saman todellisuuden toistuessa kerta toisensa jälkeen."