Mikään ei ole niin abstraktia kuin todellisuus

Maailman kuuluisuuteen yltäneeltä italialaiselta taiteilijalta Giorgio Morandilta kysyttiin, miksi hän ei ole maalannut abstrakteja tauluja. - Mikään ei ole niin abstraktia kuin todellisuus, vastasi Morandi. Hän maalasi Pohjois-Italiassa ehkä modernin taiteen kauneimmat maisemat samaan aikaan, kun saksalaiset pommittajat lensivät seudun ylitse toisen maailmansodan aikana.

Vain tosi on pysyvää, oli kultakauden taiteilijamme Eero Järnefeltin tunnuslause. Hän kuului siihen kulttuurimme yläluokkaan, joka "löysi" Suomen. Eeron sisar Aino oli Jean Sibeliuksen puoliso. Järnefeltin maalaukset kuvastavat sellaista todenmukaisuutta, että ne kykenevät vakuuttamaan katsojan vielä tänäkin päivänä. Realistiset työt ovat muuttuneet abstrakteiksi, koska sitä Suomea ei enää ole.

Vain abstraktisella taidolla on oikeutuksensa, kirjoitti Vilho Lampi. Tätä mieltä oli taiteilija, joka ei maalannut yhtään "abstraktista" taulua, vaan niissä kaikissa oli tunnistettavia figuureita. Hänen tunnontarkasti maalamansa maisemat eivät ole mitä tahansa lakeusmaisemia. Ne edustavat liminkalaisuutta abstraktisti  samalla tavalla kuin van Goghin erään kauden työt ovat arlesilaisia.

Edvard Munch sanoi ettei hän maalaa sitä minkä näkee, vaan sen mitä näki. Hänellä oli traumaattinen suhde naisiin, joita ei ymmärtänyt ja Norjaan, joka ei ymmärtänyt häntä. Saksan ekspressionistiset taiteilijat pitivät Munchia oppi-isänään, mutta natsit myivät hänen taulunsa rappiotaiteena pois Saksasta.

Wassily Kandinsky maalasi ensimmäisen täysin abstraktin taulun samoihin aikoihin kun Albert Einstein kehitteli suhteellisuusteoriaansa, noin vuoden 1910 tienoilla. Venäläiset emigranttitaiteilijat, jotka olivat menettäneet maansa, toivat muassaan grafiitit ja kotimaan kaipuun. Marc Chagall pani tauluissaan lehmät lentämään ja runoilija Sergei Jesenin piti niitä sähkölamppuja hyödyllisempinä.

Lopetettuani TV-elokuvien teon 1990-luvun alkupuolella, olin vielä voimissani. Mietin mitä tekisin jos tekisin vielä jotakin riippumatta mistään ulkopuolisesta taiteellisesta tai kaupallisesta trendistä. Olin vapaa valitsemaan. Päädyin kotikaupunkini Oulun kuvaamiseen perinteisen taulumaalauksen keinoin. Tein viiden vuoden aikana 100 kuvaa paikoista kaupungissa, joista jokaisella on ollut minulle jokin henkilökohtainen merkitys.

Vain abstraktisella taidolla on oikeutuksensa eikä mikään ole niin abstraktia kuin todellisuus.