Isäni kertoessaan lapsuutensa ja nuoruutensa huimista seikkailuista, päätti tarinansa usein sen huippukohtaan, kuin voiton merkkiin: sitten me syötiin! Oli nautittu "nuorta maituu", kananmunia ja voita leivän päällä.Suomalaiset, eritoten karjalaiset olivat ruokkineet itäistä naapuriaan kautta historian. Isäni muisti paimentaneensa lapsena karjaa Pietariin. Sisällissodan aikana hänet oli värvätty punaisiin. Silloin hän pakeni Venäjälle, tuttuun maahan. Kuka kieltäytyi liittymästä, hänet vietiin saunan taakse tietyin seurauksin.
Ruoka oli ja on maailman tärkein asia. YK kehottaa ihmisiä pääsemään inhotuksestaan ötököitä kohtaan ja alkamaan käyttää niitä ravinnokseen. Kaiken maailman ötökät ovat ravinnerikkaita. Niitä myös näyttää sikiävän ihmisten tuhotoimista huolimatta.
Kuvittelen mielessäni aikakautta, kun ihmiset olivat keräilyasteella. Syötävää löytyi sen kun naposteli mitä eteen sattui. Tutkijat tietävät ihmisten olleen isokokoisempia silloin. Maanviljelys yksipuolisti ravinnon. Sitten kun keksittiin ruveta kuorimaan viljaa, se menetti tärkeimmän osan ravinnosta.
Luulin pitkään, että eläimet valikoivat tarkoin ravintonsa. Nyt on käynyt ilmi, että kalat valaita myöten ahmivat sisäänsä meressä ajelehtivaa muoviromua. Siitä ei tietenkään hyvä seuraa. Viikonloppuisin ihmiset näyttävät mökeilleen raahaavan suunnattomat annokset grillimakkaraa kalja särpimenä. Mistäkö tiedän? No siitä, että olen tämän huushollin shoppaaja. Kauppareissuilla panee merkille yhtä ja toista.
Syömällä palkitseminen yli ravinnon tarpeen liittyy uskonnollisiin juhliinkin. Ortodoksit sentään yrittävät paastota ennen pääsiäistä, me luterilaiset emme niinkään. Kun ruoka ei enää liity ravitsemiseen, vaan siitä on tullut mässäilyn väline, ihmiset paisuvat ulos kuorestaan kuin pullataikina.
Mulla menee yli ymmärryksen, miksi juhlaruuat aiheuttavat pahan olon, miksi ihmiset joulun jälkeen yrittävät palauttaa liikakilojaan? Milloinkaan muulloin Jeesus ei ole niin kaltoin kohdeltu kuin jouluna. Päättelen ylensyömisen pohjimmiltaan liittyvän hengissä pysymisen viettiin. Se tulee jostakin hyvin kaukaa sukupolvien takaa.
On vaikea uskoa, että ihminen olisi sen älyllisempi olento kuin esimerkiksi raatokärpänen tai rotta. Viimeksimainitut ovat eläneet paljon kauemmin kuin ihminen ja todennäköisesti jäävät elämään ihmiskunnan kadottuakin. Jos maailmankaikkeuden historia on lyhyt, niin ihmiskunnan historia se vasta lyhyt on. Tai ainakin tähän asti on ollut.
Mikä eteen sitten, kun ötökätkin on syöty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti