Filosofi Pekka Himanen lähtee "Sinisessä kirjassaan" suunnittelemaan tulevaisuuden valtiota samasta lähtökohdasta kuin Platon Sokrateen suulla "Valtio" teoksessaan, nimittäin oikeudenmukaisuudesta. Himasella ei ole vastaväittäjää kuten Sokrateella oli Thrasymakhos, joka väitti ettei oikeudenmukaisuus ole muuta kuin vahvemman etu. Hän jopa väitti että vain hölmöt ovat oikeudenmukaisia. Sokrates joutui perustelemaan kantaansa niin laajasti että syntyi utopistinen kuvitelma oikeudenmukaisesta valtiosta.Himanen väistää kiperän kysymyksen oikeudenmukaisuudesta tukeutuen Adam Simithin luomaan kapitalismin eettiseen perusteluun. Sieltä löytyy vapauttava käsite "itseintressi". Se laajentaa oikeudenmukaisuuden reiluudeksi, jota pääministeri Katainenkin on oppinut käyttämään. Jos ei voi olla takitilleen oikeudenmukainen, pitää kuitenkin pyrkiä reiluuteen. Mitä se sitten on jää arvailtavaksi.
Aluksi Sininen kirja kertoo pallostamme, joka tällä hetkellä kuluttaa ekologisesti puolentoista maapallon verran. 2050, jos jatketaan tätä menoa, tarvitaan kolme maapalloa. Toinen raastava Eurooppaa ja varsinkin Suomea kalvava epäkohta on jokainen vanhus, siis sinä, minä ja hentunliisa.
Sininen kirja ennakoi ja näyttää tilastokäppyröin maailman talouden tilan tulevina vuosina; milloin eräät Aasian maat Kiina etunenässä ohittavat Amerikan ja kuinka Eurooppa matelee perässä. Suomen tila on sitäkin huonompi, vaikka kilpailukykyämme pidetään ensiluokkaisena. BKT ei näytä nousevan 1,5:ttä prosenttia korkeammaksi - ei sitten millään. Tarvittaisiin 3% hyvinvoinnin turvaamiseen.
Nyt alkaa kirjassa jakso, mistä Paavo Väyrynen sanoo blogissaan, että "...Kokonaisuuden Himanen kietoo filosofian käärinliinoihin".
Himanen nimittäin ryhtyy innolla rakentamaan hyvinvointiyhteiskunta kakkosta. Jos tähänastinen hyvinvointimme on ollut pahoinvoinnin estämistä, tuleva on hyvinvoinnin lisäämistä. Pääministerimmekin on innolla puhunut paremminvointiyhteiskunnan luomisesta. Oletetaan siis etteivät mitkään asiat ole huonontuneet viime aikoina. Unohdetaan leipäjonot ja köyhyyden ilmestyminen suomalaiseen hyvinvointiin, teollisuuden pakeneminen maasta, "säästäminen", sanalla sanoen hyvinvointivaltion alasajo kuluneen kymmenen vuoden aikana.
Suomen taivaalla ei näy pilven häivää, kun Himanen ryhtyy vyöryttämään nautittavaksemme kestävää taloutta, -hyvinvointia ja -ekologisuutta. Sininen kirja ei tahdo tietää mitään EU:n mahdollisesta ajautumisesta liittovaltioksi tai hajoamisesta, tai miten käy Suomen taloudelle jos/kun kriisimaille annetut takuut lankeavat maksettaviksi.
Sokrates oli onneton havaitessaan, että hänen kaavailemansa ihannevaltio oli toteuttamiskelvoton. Himasen tähtäin on yksilön saavuttama arvokas elämä. Jos joku kuolinvuoteellaan voi sanoa eläneensä arvokkaan elämän, hyvinvointivaltio on toteutunut. Eli tullaan klassisen kysymyksen äärelle (Mill 1863): Onko parempi olla tyydytetty sika kuin onneton Sokrates?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti