Kimppakivaa ja taidetta

Schopenhauerin puhe ihmisen sokeasta elämäntahdosta (kuten isä tuossa alempana kirjoitti) pitää varmasti paikkansa. Se lienee ryhmätyötaitojen ohella yksi syy siihen, että ihminen - ainoana elossa olevana ihmisten sukuun kuuluvana eläinlajina muuten - on edelleen hengissä. Hillitön halu pyrkiä aina vain eteenpäin, muualle kuin missä olemme, tekemään muuta kuin mitä olemme aina tehneet, on tuonut meidät Afrikasta alkaneen maailmanympärysmatkan kautta tähän: maapallon globaaliin asuttamiseen.

Ihmisen tuntien se ei tietenkään riitä. Kun maailma on asutettu, matkaa ei voi jatkaa eteenpäin, joten pyritään nyt sitten vaikka ylöspäin. Etsitään avaruudesta asumiseen kelpaavia planeettoja ja suunnitellaan miten matka sinne toteutetaan. Tuo saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se vielä tehdään.

Sokea elämäntahto lienee kaikille elollisille yhteistä, mutta ryhmätyötaitojen kehittäminen onkin varsin mielenkiintoinen juttu. Neanderthalin ihminen kuoli sukupuuttoon siksi, että aivojen laskentateho ei riittänyt enää tuon tyyppisten asioiden kehittämiseen. Isot silmät nimittäin vaativat liian paljon laskentatehoa kuvankäsittelyyn, ja se oli sitten muusta pois. Nykyihminen sai pienemmät silmät ja pystyi käyttämään aivojaan sitten muuhunkin, kuten ryhmätyötaitojen kehittämiseen. Voimme siis huoletta lopettaa isojen silmien ihailun, siinä ei ole paljonkaan järkeä.

Ryhmätyötaitojen kehittäminen on koulussakin ollut aina keskeinen asia ja sen merkitys yhä vain kasvaa. Miksi internet on keksitty, miksi Facebook on niin suosittu? Ne ovat hyviä esimerkkejä ihmisen kyvystä ja halusta kehittää ryhmätyötaitoja. Miksi tietotekniikan merkitystä korostetaan koulutyössä? Siksi, että tietoverkot tuovat ennen näkemättömiä mahdollisuuksia ryhmätyötaitojen kehittämiseen. Siis siihen tärkeimpään ihmiskunnan elossa säilymisen ominaisuuteen. Muistakaa siis hyvät ihmiset, että ne tietokoneet eivät ole siellä koulussa tietokoneen käytön oppimisen vuoksi, vaan ryhmätyötaitojen kehittämisen vuoksi!

Nyt, kun maailma pienenee ja kulttuurit sekoittuvat, ihmiskunta kohtaa jälleen kerran uusia haasteita. Taas pitää selviytyä jotenkin, taas tarvitaan ryhmätyötaitoja. Mutta miten niitä voidaan toteuttaa, kun kulttuurien väliset ristiriidat hankaavat? No, luovana eläimenä ihminen löytää keinot tähänkin: harrastukset, leikki ja taide. Asian yhtä puolta valottaa lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Eero Riikonen uudessa tutkimuksessaan "Työ ja elinvoima. Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja hyvinvointiajattelun ytimeen?". Hiukan samaan viittasi amerikkalainen teknologisti ja tutkija Walter Bender Hämeenlinnan ITK-konferenssissä huhtikuussa. Esityksensä päätteeksi hän totesi, että kulttuurien sekoittuessa puhutut kielet ja käyttäytymistavat tulevat synnyttämään isoja haasteita. Hänen mukaansa paras tapa niiden voittamiseen on taide.

Ryhmätyötaitojen kehittämisessä tuo on mielestäni tiedostamisen arvoinen asia, tietoverkkojen hyödyntämisen ohella. Tätä on hyvä miettiä silloinkin, kun suunnitellaan erikoisluokkien lakkauttamisia ja taito- ja taideaineiden tuntimääriä yleensäkin.