Luulevatko he minua muikuksi

Kirjoituksesi tiimityöskentelystä Markus kirvoitti minut muistelemaan. 1960-luvulla, kun Suomen televisio otti ensi askeleitaan, kulttuuripuolella yritti vaikuttaa laaja keskusteluohjelma "Nuotta". Siihen koottiin iso joukko ihmisiä keskustelemaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Eihän siitä mitään kokonaisuutta tullut. Erno Paasilinna kieltäytyi kutsusta Nuottaan tokaisemalla, että luulevatko ne häntä muikuksi.

Silloin kuulin ensi kertaa puhuttavan team työskentelystä. Perustettiin mm. erilaisia aivoriihiä. Erno huomautti, että niissä pitäisi olla edes yhdet aivot mukana. Alvar Aalto piti team käsitettä liian epämääräisenä. Hän vertasi sitä tapaukseen, kun häntä pyydettiin mukaan sotaväkiaikaisten kavereiden kokoukseen. Aalto sanoi  hänellä olevan heidän kanssaan yhtä vähän yhteistä, kuin jos kokoonnuttaisiin yhteen samanlaisten kengän numeroiden perusteella.

Aloitin TV-elokuvien tekemisen 1960-luvun puolivälissä. Hyvä elokuva perustuu saumattomaan yhteistyöhön. Päteviä ammattilaisia siirtyi tv:n palvelukseen Suomi-filmistä. Heistä ei ollut puutetta, mutta aivoja ts. ideoita tarvittiin. Olit Markus 1970-luvun alussa poikasena mukana, kun ohjasin Kittilän Kaukosessa "Reidarin värilliset aistimukset" elokuvaa.Kotona äiti oli kysynyt, mitä isä siellä teki. Olit sanonut äidille ettei isä mitään tehnyt, katseli vain kun muut tekivät.
 http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/reidarin_varilliset_aistimukset_41272.html#media=41280 .

Minulla oli tiimi, missä oli parhaat ammattilaiset, mitä Suomesta siihen aikaan löytyi. Olin tehnyt tarkan käsikirjoituksen, jota työryhmä toteutti. Ohjatessani Budapestissa dokumenttia Mauno Hartmannista, meillä oli oppaana sikäläisen telkun päätuottaja. Hän ihmetteli etten korottanut ääntäni kertaakaan ryhmälle. Klassinen mielikuva hyvästä ohjaajasta siihen aikaan oli, että hän huusi ja haukkui milloin kenetkin tekijöistä.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/puun_veistaja_mauno_hartman_49505.html#media=49512

Lähtiessämme tekemään Sodankylän filmijuhlista TV-elokuvaa joku ryhmän jäsenistä ehdotti, että tekisimme kokeeksi työn käyttämättä lainkaan tekemääni käsikirjoitusta. Miettisimme yhdessä ja katsoisimme mitä tulee. Minulla oli valmis käsis mukana, mutta suostuin kiinnostuneena kokeiluun. Minä olisin yksi ryhmän jäsenistä ilman ohjaajan ominaisuutta.

Meillä oli kolme päivää aikaa. Ensimmäinen päivä meni keskustellessa niitä näitä. Yhtään otosta ei syntynyt. Kukaan ei osannut sanoa mistä aloitetaan. Luottokuvaajani Jorma Karhunen osoitti hermostumisen merkkejä. Kun seuraavana päivänä jatkui sama meno, hän sanoi että otetaanpa Eelin käsikirjoitus esille ja ruvetaan töihin. Syntyi "Punaiset kengät Sodankylässä".
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/punaiset_kengat_sodankylassa_47686.html#media=47690

Kaikki eivät voi osata kaikkea. Hyvä tiimi syntyy erilaisista ko. projektiin liittyvistä osaajista.