perjantai 17. toukokuuta 2013

Kulttuuriväki ällistelee Guggenheim hanketta

Kun poliitikot salassa puuhaavat taidehankkeita, silloin on piru merrassa. Taiteesta ei ainakaan voi olla kysymys. Poliitikot nimittäin eivät ole kiinnostuneita taiteesta. Jos joku osoittaa yhdenkin esimerkin, niin kysymys on poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön. Onhan yleisesti tiedossa, että kulttuuriin suuntautuvan poliitikon ura on tuhoon tuomittu.

Nyt tämä jo kerran haudattu Guggenheimin taidemuseohanke Helsinkiin nostaa yllättäen päätään jälleen. Taideväeltä ei tietääkseni ole kysytty mitään. Kulttuuriministerikin äimistelee. Hankkeen toteutuminen olisi melkoinen rakennemuutos aikana, kun rahapula vaivaa niin, että pienet kotiseutumuseotkin joudutaan sulkemaan.

Jos vaikka tällainen Suomen oloissa jättiläishanke saataisiinkin pystytetyksi yksityisin varoin, niin käytännössä se ennen pitkää ajautuisi veronmaksajien syliin. Silloin viimeistään kävisi ilmi, että kysymyksessä olikin kulttuuripoliittinen invaasio, usalaisen etulinnakkeen rakentaminen itää vastaan.

Venäjä siirtää Viipuriin taideaarteita Eremitaasista. Siellä on entisöity hieno taidemuseo. Tuskin venäläisetkään poliitikot rakastavat taiteita, mutta he tietävät taiteen poliittisen merkityksen kriisitilanteissa. Sodissa joko hävitetään vastapuolen kulttuuri tai  se ryöstetään.

Kansakunnan identiteetti lepää kahden  jalan varassa: talouden ja kulttuurin. Taide on sen näkyvin muoto. Kun nämä hävitetään, niin kansakuntaa ei enää ole olemassa. Pakolaiset ovat oiva esimerkki maansa menettäneistä. Guggenheimia voidaan perustella sillä, että kysymyksessä on hyvän sanoman, sivistyksen levittäminen taiteen avulla. Ennen samaa tehtiin uskonnon varjolla.

Solmon R. Guggenheimin säätiö on Helsinki hankkeen takana. Hän oli kaivosalalla rikastunut taiteen kerääjä, nimenomaan modernin, ei esittävän taiteen keräilijä. Hänen veljentyttärensä Peggy oli miljoonaperijätär, jonka isä kuoli Titanicin turmassa. Peggy vaikutti 1920-luvun Pariisissa eläen boheemielämää epäsovinnaisissa taiteilijapiireissä. Heidän kauttaan paras moderni eurooppalainen taide kulkeutui Amerikkaan.

Nyt siis Guggenheim levittäytyy eri puolille maailmaa modernia amerikkalaista taidetta markkinoiden. Se on häikäilemätön valtausyritys. Wäinö Aaltonen kertoi minulle käyneensä 1950-luvulla Guggnheimin taidemuseossa New Yorkissa. Hän sanoi etsintöjensä jälkeen löytäneensä sieltä yhden teoksen, jota hän piti taiteena.  Aaltosen mukaan kaikki Suomen taiteeseen suunnatut varat menevät ulkolaisen taiteen hyväksi.

Suomalaista identiteettiä tuhotaan leveällä rintamalla.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti