Vain unelmat ovat todellisia

    Mitä jos Impivaaraa ei ole koskaan ollutkaan! Eikä seitsemää veljestä! Oli vain onneton kirjailija ja hänen unelmansa metsän pojasta, joka oli "sankar jylhän kuusiston". Kun rikkaat suuren maailman kansalaiset 1800-luvulla tulivat sankoin joukoin ihailemaan Imatran koskea, heidän kiusanaan olivat rääsyiset kerjäläiset ja nälkiintyneet lapset. Turvallisesta Impivaarasta ei ollut tietoakaan.

Entäpä Napoleon! Häntä suurempaa sotasankaria ei uudempi aika tunne. Ranska oli vallankumouksen jälkeen surkeassa jamassa. Se tarvitsi sankaria, joka pelastaisi maan ja valloittaisi koko maailman. Napoleon teki sen - melkein. Sillä lopputuloksena oli kaamea kaaos, jonka seurauksena sankari vietti loppuelämänsä vankina Elban saarella.

Kaikki kulttuuritietoiset ihmiset rakastavat Vincent van Goghin taidetta. Hän yritti epätoivoisesti tulla taidemaailman rakastamaksi eläessään. Lopputuloksena itsemurha. Yhtäkään taulua kukaan ei halunnut ostaa. Ateneumin taidekokoelmissa on yksi, joka Albert Edelfeltin toimesta hankittiin esimerkiksi ranskalaisen taiteen rappiosta. Nyt tämä van Goghin maalaus on arvokkaampi kuin koko Ateneumin rakennus.

Luin yhtenä yönä 40 vuotta sitten Timo K. Mukalle hänen viimeisen romaaninsa "Kyyhky ja Unikko". Olimme tavanneet Rovaniemellä mennessämme tapaamaan Reidar Särestöniemeä Kittilän Kaukoseen. Timo oli epätoivoinen, sillä häntä julkisuus kohteli kaltoin mitä rumimmin tavoin. Sillä matkalla Reidarin luona oli myös Rauni Mollberg, joka suunnitteli Mukan "Maa on syntinen laulu" filmatisointia. Minä suunnittelin TV-elokuvaa Reidarista. Ne kolme vuorokautta Särestössä elimme kaikki euforiassa. Timo lähti Mollbergin mukana Tampereelle. Se oli hänen viimeinen matkansa.

Jostakin syystä minä olen vielä hengissä. Loistavat kaverini, mukaan laskien Paavo Rintala ja Erno Paasilinna ovat jättäneet tämän maan ja maailman enemmän tai vähemmän traagisesti. Heidän unelmansa toteutuivat, koska ne olivat todellisia, nimittäin kirjoja, tauluja tai elokuvia.

Minun unelmani rauhallisesta loppuelämästä ovat niin ikään todellisia. Tai luulen niin tai minusta tuntuu siltä. Koetan korvata läheisilleni sitä velkaa, joka aiheutui unelmistani taiteen parissa. Kalliita ovat ollet taulujen ja elokuvien lunnaat...

Ihminen on kuin kärpänen ikkunalasin päällä. Hän näkee valon ja maiseman edessään, mutta lasin läpi ei pääse. Perääntyäkään ei voi koska takana on pimeää. Jäljelle jää unelma, yritys kuvata sitä minkä edessään näkee ja ymmärtää.

Vain unelmat ovat todellisia.