sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Peter von Bagh: Muisteja

Kun kokenut alan mies palaa elokuvan keinoin lapsuuteensa, tulos on mykistävä. Peter von Bagh kerää "muisteja" 1950-luvun Oulusta sellaisella osumatarkkuudella, että maailman ensi-illassa elokuvan päätyttyä täysi katsomo nousi seisomaan eikä aplodeista meinannut tulla loppua.

 Elokuva käynnistyy eleettömästi suurentamatta tai pienentämättä mitään. Muistikuvista alkaa muodostua välkehtivä "elämää suurempi"kokonaisuus. Siinä ei ole tekotaiteellisuutta lainkaan. Entisenä oululaisena luin elokuvaa kuin piru Raamattua löytämättä yhtään väärää painotusta. Olin elänyt vähän vanhempana samaa 1950-luvun oululaisuutta kuin Peterkin.

Sodan päättymisestä oli kulunut vasta viitisen vuotta. Kaupunki oli raunioina. Peter luki Tarzanin seikkailuja, kävi lyseota sekä elokuvateatteri Tähdessä "keräämässä hylsyjä" lännen leffojen taisteluiden jälkeen niin kuin kaikki muutkin pojat. Kaupunki koki suuren maailman tuulahduksen, kun Armi Kuuselasta tuli Miss Maailma. Tapio Rautavaaran perässä juostiin urheilukentällä.

Oulu oli jääpallokaupunki, kaduilla saattoi nähdä Henry Theelin, jonka romanssista tunnetun kaupunkilaisrouvan kanssa huhuttiin. Paavo Rintala kirjoitti "Poikia" ja Veijo Meren saattoi tavata lyseolla. Matti Hälli ja häntä vanhempi W.A.Koskenniemi olivat luoneet kirjallista kuvaa Oulusta jo aikaisemmin.

Elokuva alkaa Vilho Lammen maalauksella horisonttiin pakenevasta rautatiestä, portista Ouluun. Pentti Koivisto maalasi vahvoja satamakuvia ja muitakin paikallisia taidemaalareita ja valokuvaajia Bagh käyttää taitavasti ajan kuvan luomiseen. Kuva- ja äänileikkaukset ovat suoraviivaisia ilman trikkejä tai aasin siltoja. Ne luovat hyvin voimakkaan vaikutelman siitä, että tekijät ovat tosissaan.

Petteri, kuten tutut häntä nimittävät, on luonut vaikuttavan elokuvan, ulkonaisesti pienen mutta sisäisesti suuren. Se on tinkimätön kuvaus 50-luvun Oulusta ja omakuva tekijänsä lapsuudesta. Näistä aineksista on syntynyt luomus, jonka huoletta voi rinnastaa mihin tahansa maailman luokan vastaavaan elokuvaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti