Hyvän ja pahan tuolla puolen

Olen lueskellut pitkin talvea Friedrich Nietzschen teosta "Hyvän ja pahan tuolla puolen". Kirja ei ole suuren suuri, mutta se sisältää rautaisannoksen filosofiaa, ajatuksia hyvän ja pahan ulkopuolelta. "... mikä meitä yleensäkään pakottaa otaksumaan, että on olemassa "toden" ja "väärän" olennainen vastakohta? Eikö riitä, jos oletamme näennäisyyden eri asteita..."

Onni ja hyve eivät ole mitään todisteita, väittää Nietzsche. Elämme siis näennäisyyksien maailmassa. Kukin kulttuuri määrittelee hyvän ja pahan rajat, mutta pysyykö totuus ja tieto niiden sisällä, epäilee Nietzsche. Ja jos ei pysy, mistä ihminen voi saada oikeaa tietoa ja millaista on elämä hyvän ja pahan tuolla puolen?

"Lopultakin täytyy i t s e tehdä kaikki voidakseen itse jotakin tietää: se merkitsee, että on tehtävä
p a l j o n itse!" Nietzsche teilaa kristinuskon. Se on hänen mielestään kaiken vapauden, kaiken ylpeyden, kaiken itsevarmuuden uhrausta; samalla orjuuttamista ja itsensä pilkkaamista, itsensä silpomista. Hän suomii kristillisyyden kaikkineen "... kunnes on vihdoin saatu syntymään kääpiöitynyt, melkein naurettava laji, laumaeläin, jotakin nöyrää, sairaalloista ja keskinkertaista, nykyinen eurooppalainen..."

Schopenhauer puhui sokeasta elämän tahdosta. Siinä on kaiken elämisen ja olemisen salaisuus. Riipumme kynsin hampain kiinni elämässä millaisissa olosuhteissa tahansa. Nietzsche puhuu vallan tahdosta. Se on kuin Darwinin lajien synty, missä vahvempi armotta tukahduttaa heikomman. "Euroopan demokratisointi on samalla tahtomatonta toimenpidettä t y r a n n i e n kasvattamiseksi, - tuo sana ymmärrettynä kaikkien, myös kaikkein henkisimpien merkityksiensä mukaisesti."

Lukiessani 1800-luvun lopulla kirjoitettua teosta, minusta äkkiä tuntuu kuin Nietzsche puhuisi meidän ajastamme: "...nykyisin haaveillaan kaikkialla, jopa tieteellistenkin valheverhojen alla, tulevista yhteiskunnan tiloista, jotka eivät saa olla "luonteeltaan riistäviä": se kaikuu minun korvissani, ikäänkuin luvattaisiin keksiä elämä, joka pidättyisi kaikista elimellisistä toiminnoista."

"Mitä tehdään rakkaudesta, se tapahtuu aina hyvän ja pahan tuolla puolen", sanoo aforistikko Nietzche.
Hyvän ja pahan tuolla puolen hän luo myös käsitteen yli-ihminen, joka toteutuessaan on saanut aikaan lähinnä hirviöitä tyrannien muodossa. Sokrates yrittää Platonin Valtio teoksessa kaavailla ihanneyhteiskuntaa, missä filosofit ovat hallitsijoita ja hallitsijat filosofeja. Tuloksena olisi rauhaa rakastava ja onnellisista ihmisistä koostuva valtio.

Sellaista ei ole syntynyt koskaan eikä missään.