Senkin unilukkari

Herättelet vanhaa isääsi, joka vähä vähältä tekee kuolinsiivousta, arkistoi ja karsii, imuroi ja luuttuaa muistellen intiaanien viisautta "hyvä kulkija ei jätä jälkiä". Ovathan taiteilijoiden ja kirjailijoiden lapset julkaisseet viime aikoina verenkarvaisia muistelmia tyyliin "Olit huono isä". Siihen on isärukkien vaikea panna hanttiin, sillä kaikkihan me olemme olleet huonoja isiä, siitä ei pääse mihinkään.

Em. asetelmasta saisi kyllä mehevän sanasodan aikaan, mutta meidän kesken se ei taida onnistua. Olemme näet puineet vaikeat asiat aikanaan. Saan elää onnellista vanhuutta jälkipolvieni suhteen ja muutenkin. Kaikkihan toivovat pitkää ikää, mutta harvat ovat siihen päästyään tyytyväisiä. Lienen poikkeus siinä suhteessa.

On totta, että olen päättänyt vetäytyä "ihmisen työhön". Käsite on vanhan keisarifilosofi Marcus Aureliuksen teoksesta "Itselleni". Olin syntymäsi aikoina ihastunut Aureliuksen ajatuksiin. Siitä juontuu  nimesi Markus. Toinen nimesi Samuel tulee silloisen Oulun kirjaston johtajasta Samuli Pakkalasta. Hän oli minulle ja Paavo Rintalalle henkinen opastaja kirjallisuuteen ja taiteeseen.

"Ihmisen työ" on Aureliuksen mukaan elämistä vailla ulkopuolisia tavoitteita. Arkiset askareet hoidetaan, hyvän tekeminen lähtee kotoa, eletään yksinkertaisesti kuin joogit, liikutaan jalan ja meditoidaan.

Olen riittävän hyvässä kunnossa voidakseni antautua ihmisen työhön.