Isä tuossa kirjoitti hienon kommentin von Baghin dokumentista, se pitää kyllä päästä näkemään asap. Isän tekstissä huomioni kiinnittyi kuitenkin abloodeista-sanaan, koska siinä oli mielestäni kirotusvirhe. Minusta se olisi pitänyt kirjoittaa “aploodeista" eli kovalla peellä, joten eikun selvittämään kumpi oikeassa.
Ensin googletus sanasta "abloodit" (tuo pitää tosiaan googlettaa lainausmerkkien kanssa, jotta totuus selviää) ja katsomaan montako osumaa: 3 780. Sitten oma versioni "aploodit". Nyt löytyikin jo 40 100 osumaa. Samalla huomaan, että Google fiksuna kysyy, että tarkoitinkohan "aplodit", joten klikkaan siitä: 168 000 osumaa! Vaan juolahtipa lopuksi mieleeni kokeilla vielä "ablodit"-versiota: 1 060 000 osumaa, OMG!!
Mikä noista sitten olisi se oikea? No, jos miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, niin varmaan tuo viimeinen. Oltiin siis isän kanssa molemmat yhtä oikeassa, hyvä niin.
Ja näin päästiinkin kuivin jaloin lempiaiheeseeni suomenkieleen (99 400 osumaa), anteeksi suomen kieleen (27 500 000 osumaa). Jotkut murehtivat sitä, että kieli menee pilalle pikaviestimien vuoksi ja ennen niin tehokkaan ilmaisuvoimainen suomen kielemme joutuu rappiolle nykymenolla.
Tehdäänpä pieni testi. Kumpi on tehokkaampaa/ilmaisuvoimaisempaa kielenkäyttöä: ”lol rtfm” vai ”Voi taivas kuinka tuo sai minut ihan nauramaan! Ehkä sinun sittenkin kannattaisi tutustua laitteen käyttöohjeeseen?”
Tehokkuudesta ei liene epäilystäkään. Jos taas mietitään ilmaisuvoimaa, niin kyllähän nuo viisitoista sanaa sisältävät varsinaisen viestin (siis “kuolen nauruun, lue se vitun manuaali”) lisäksi paljon muutakin tietoa esim. puhujan sukupuolesta, iästä, noiden kahden välisestä suhteesta, toisen osapuolen asenteesta uusien laitteiden kohdalla jne.
Pikaviestimellä tuota pitkää versiota ei jaksaisi kirjoittaa Topeliuskaan, joten lyhenne on perusteltu. Mutta miten siihen saisi tuon pitkän version tunteen mukaan? No hymiölläpä tietenkin. Sanotaan se siis näin: lol rtfm :)
Edellisestä innostuneena on pakko todeta, että kyllä ihminen on älyttömän viisas, joten eikö samantien voitaisi tehdä lakialoite, jossa halutaan luopua kahdesta äidinkielestä ja siirtyä yhteen, siis englantiin? Noita lyhenteitäkään ei sitten tarvitsisi ensin ymmärtää englanniksi ja kääntää sitten vielä suomeksi tai suomenruotsiksi.
Koska lakialoitteeseen sisältyisi totaalinen ruotsinkielestä luopuminen, sen allekirjoittaisivat suomalaisten lisäksi myös kaikki ruotsalaiset. Englantiahan he mieluummin meidän kanssa puhuvat, kun se meidän vaikertama suomenruotsi sattuu korvaan.
Ylpeinä suomalaisina mottomme voisikin olla: ruotsia emme puhu, venäjää emme osaa, suomea ja suomenruotsia eivät osaa muut, joten puhukaamme englantia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti