Paskajuttu keräsi telkun ääreen 800 000 katsojaa ja Reidarin TV-elokuvaa pyöritettiin monina uusintoina kotimaassa ja lisäksi mm. Italiassa, Saksassa, Ruotsissa, Virossa, Tshekkoslovakiassa, Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa.
1975 Reidar nimitettiin professoriksi. Siitä seurasi melkoinen rumba hänen ympärilleen. Reidarilla ei ollut harmainta aavistusta, miten hänen uudessa asemassaan tulisi käyttäytyä. Pitikö hänen, persmäkeä tunturin kupeessa laskettelevan, ryhtyä harjoittelemaan slalomia tms.
Eräänä iltana 1975 minulle soitti WSOY:n toimitusjohtaja Hannu Tarmio kysyen ryhtyisinkö kirjoittamaan kirjaa Reidarista. Silmät olivat pudota päästäni. Yleensä näille suurille kustannusjohtajille oli tehtävä monet temput ovia raapien ja anoen pääsyä kirjailijoiden joukkoon. Minulla ei ollut sellaista lahjakkuutta eikä tarvetta.
Selitin Tarmiolle etten ollut kirjailija enkä edes haaveillut kirjailijan urasta. Reidarilla on kirjailijaystäviä vaikka kuinka paljon, kysykää heiltä! Tarmio siihen ettei Reidar hyväksy muita kuin minut kirjoittajaksi. Ei auttanut kapinoida vastaan.
Tunsinhan minä Reidarin Ateneumin ajoista lähtien 1949. Hän lopetteli opintojaan Suomen Taideakatemian Koulussa, minä aloittelin. Rosa Liksom, joka Reidarin tavoin on suuri tietäjä ja nero, kuvaa tapaamistamme taideakatemiassa näin: "Katon ko Aalon Eeli maalaa ja aattelen, että tuohan on jo valmis maalari minhuun verrattuna."
Me sitten aloimme Reidarin kanssa yhdessä valmistamaan kirjaa hänestä ja hänen taiteestaan. Istuimme yhdessä hänen töittensä äärellä. Minä annoin mankan pyöriä tunti tolkulla ja kuuntelin Reidarin kertomusta töistään ja niiden synnystä. Minulla on dokumentaristin sielu, halusin löytää Reidarin äänen kirjoittamalla. En tietenkään ryhtynyt Lapin kieltä matkimaan.
Kun Reidarille ei kelvannut kuvaajaksikaan edes Matti Saanio, minä ehdotin Simo Ristaa, kuvanveistäjien Ben ja Essi Renwallin poikaa. Simon kanssa kävimme kuvaamassa Särestössä sarjan parasta Reidaria. Komea kirja siitä tuli.
Kun nyt avautuu Reidarin iso näyttely Oulun taidemuseossa (27.9.2013), lupauduin kertomaan TV-elokuvan ja kirjan taustoista. Kävin Reidarin taidemuseon sivuilta ja Wikipediasta tarkistamassa, mitä yhteistyöstäni Reidarin kanssa mainittaisiin. Paitsi että silmäni putosivat päästäni, myös mykistyin.
Reidarin oma museo ei tiennyt yhteisestä kirjastamme mitään. Oikeiden kirjailijoidan teokset lueteltiin, mutta Reidarin oma kirja kuvineen oli reputettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti