sunnuntai 18. elokuuta 2013

eeli aalto HELI SLUNGA Orjan kirja


Kun tulee oikein ankara sanojen nälkä, on tartuttava runokirjaan. Siinä eivät auta vieraasta kielestä käännetyt sanat. On mentävä omaan kieleen, löydettävä sanojen maku, haju ja merkitys niin kuin joskus lapsena maistuivat ojien penkoilta poimitut mesimarjat.

Heli Slunga tarjoilee Orjan kirjassa ravitsevia ja merkitseviä sanoja. Runoilija on kaaosmaagikko. Niin on, ... / hän riisuu strassistringit minkinkarvatekoripset/ tykkikomppanian edessä, maa tärähtää valonheittimet huojuvat/...

Kun runoilija ikäänkuin kertoo itsestään, sanat saavat väistämättä yleisen merkityksen: Mitä on olla rajatilapersoona, melanooma, / viettien ja impulssien verkossa reuhtova maanikko/...miksi kohtuus & moraali & järki ovat aina hukassa, / tukka takussa, polvet veressä tai kurassa, /...

Naiskirjailijat, - runoilijat ovat ottaneet ( sitä ei ole annettu) itselleen heille kuuluvan vapauden sanoa, kertoa miltä elämä oikeasti maistuu: ...ajattelen: / tämän on riitettävä / lapsille kuin aikuisille: /puhu niin tottta kuin uskallat

Edelleen on pidettävä varaus: puhu niin totta kuin uskallat. RAKKAUDENTUNNUSTUS KENELLE TAHANSA on yksi kokoelman komeimpia runoja. En muista toista yhtä alastonta, yhtä paljastavaa ja julmaa kuvausta naisen kaipuusta miehen luo ja sitä kautta itsensä ymmärtämiseen.

Hämärtyvässä illassa, näyteikkunoiden ja katulamppujen katkussa / tuijotan vastaantulevia, mietin, voisiko tuosta / ... olla mieheksi johon voisin takertua/ ...

Miehet eivät aisti tuijottavan naisen pedon silmiä, eivät aisti mitään, menevät vain menojaan. Sanat ja säkeet muuttuvat kuviksi, itseironiaksi:  miehet eivät tunnista hänen erityislaatuaan meikkien alta eikä hän vaadi paljoa: /vain että mies on sokea muille naisille / mutta löytää minut / Rubensin maalauksesta.

Lappi hyökkää päähäsi / keskellä Pariisia, .../  Muistan tuon tunteen Pariisin ajoiltani. Aloin kaivata suomenkieltä niin paljon, että hätätilassa menin katsomaan Ingmar Bergmannin Kesä Monican kanssa elokuvaa  kuullakseni edes ruotsia, mutta se oli dubattu ranskaksi - tietenkin.

Orjan kirja tarjoaa rautaisannoksen suomenkieltä ja naisen mieltä. Molemmat saavat uusia ja syvempiä merkityksiä. Niiden seurassa viihtyy. Heli Slunga kirjoittaa niin totta kuin uskaltaa ja hän kyllä uskaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti