Keitä ne on ne sankarit ... joita koko valtakunta arvostaa?

Mika Waltarilta kysyttiin, miltä tuntuu olla kuuluisa. -Se tuntuu siltä kuin pitelisi märkää saippuaa, hän vastasi. Charlie Chaplin vieraili kuuluisuuteen nousunsa jälkeen kotikaupungissaan Lontoossa. Siellä sattui samaan aikaan olemaan Mahatma Gandhi, jonka Chaplin halusi ehdottomasti tavata. -Kuka on Chaplin, oli Gandhi kysynyt.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Julmien hallitsijoiden haamut tuntuvat elävän aikakaudesta toiseen. Kuuluisuuden tavoittelu liittyy narsismiin ja vallan himoon. Vallan tahto on Nietschen mukaan ihmisen ja muunkin eläväisen perimmäinen tahto. Ei tarvitse olla kummoinenkaan pomo, ennenkuin osoittaa kaapin paikan alaiselleen hallitsijan ottein.

Jos maalla on heikko puolustuskyky ja -tahto, syntyy tyhjiö, joka pyrkii täyttymään ulkopuolelta käsin. Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajat ovat alkaneet mellakoida. He haluavat päästä osille samaan hyvinvointiin, minkä näkevät alkuperäisväestöllä olevan. He haluavat valtaa. Ennustetaan, että 50-luvulle tultaessa Islam olisi ottanut vallan Euroopassa.

Kuuluu ääniä ollaanko meilläkin menossa Ruotsin suuntaan tässä asiassa? Ei olla, sanovat toiset. Meillä onneksi on vähemmän maahanmuuttajia. Nyt ymmärretään ettei kotiuttaminen sujukaan toivotulla tavalla. Mikään ei suju millään tavalla. Meille piti tuleman työvoimapula, tulikin pula töistä. Kuka sanoikaan, että  ennustaminen on vaikeaa - varsinkin tulevaisuuden.

Paavi on epäilemättä hyvin kuuluisa. Kun Franciscus vihittiin tehtäväänsä, maailman suuret johtajat olivat paikalla painaen nöyrästi päänsä rukoukseen. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään eikä tiedä edelleenkään muuta, kuin että hän tuntuu jatkavan edeltäjiensä tapaan. Keskiajalla paavin anekauppa tuli tunnetuksi kautta katolisen maailman: kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.

Yritän tässä hahmottaa kuuluisuuden olemusta. Ihminen on aina etsinyt kuolemattomuutta. Suurimmat nimet näyttävät syntyneen historian hämärästä. Uskonnot ovat tuottaneet Jeesuksen ja Muhamedin, Konfutsen ja Buddhan... He eivät itse ole kirjoittaneet mitään. Sen ovat tehneet oppilaat, joista  useimmat eivät koskaan ole tavanneet opettajaansa.

Sokrates on todistettavasti ollut olemassa. Hän on kuitenkin Platonin kirjallinen luomus. Toden puhujalle käy yleensä huonosti. Niin tässäkin tapauksessa. Sokrateen nimiin Platon saattoi kirjoittaa omia tulen arkoja mielipiteitään. Kaikki kuuluisimmat sankarit ovat ikäänkuin tyhjästä luodut. Onko oikeita sankareita olemassakaan?

 J. Karjalainen päättelee todennäköisin perustein laulussaan, että sankareita oomme  kaikki - elämän sankareita.

Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen

Tyydytetty sika vai onneton Sokrates eli Himasen utopia Suomesta

Filosofi Pekka Himanen lähtee "Sinisessä kirjassaan" suunnittelemaan tulevaisuuden valtiota samasta lähtökohdasta kuin Platon Sokrateen suulla "Valtio" teoksessaan, nimittäin oikeudenmukaisuudesta. Himasella ei ole vastaväittäjää kuten Sokrateella oli Thrasymakhos, joka väitti ettei oikeudenmukaisuus ole muuta kuin vahvemman etu. Hän jopa väitti että vain hölmöt ovat oikeudenmukaisia. Sokrates joutui perustelemaan kantaansa niin laajasti että syntyi utopistinen kuvitelma oikeudenmukaisesta valtiosta.

Himanen väistää kiperän kysymyksen oikeudenmukaisuudesta tukeutuen Adam Simithin luomaan kapitalismin eettiseen perusteluun. Sieltä löytyy vapauttava käsite "itseintressi". Se laajentaa oikeudenmukaisuuden reiluudeksi, jota pääministeri Katainenkin on oppinut käyttämään. Jos ei voi olla takitilleen oikeudenmukainen, pitää kuitenkin pyrkiä reiluuteen. Mitä se sitten on jää arvailtavaksi.

Aluksi Sininen kirja kertoo pallostamme, joka tällä hetkellä  kuluttaa ekologisesti puolentoista maapallon verran. 2050, jos jatketaan tätä menoa, tarvitaan kolme maapalloa. Toinen raastava Eurooppaa ja varsinkin Suomea kalvava epäkohta on jokainen vanhus, siis sinä, minä ja hentunliisa.

Sininen kirja ennakoi ja näyttää tilastokäppyröin maailman talouden tilan tulevina vuosina; milloin eräät Aasian maat Kiina etunenässä ohittavat Amerikan ja kuinka Eurooppa matelee perässä. Suomen tila on sitäkin huonompi, vaikka kilpailukykyämme pidetään ensiluokkaisena. BKT ei näytä nousevan 1,5:ttä prosenttia korkeammaksi - ei sitten millään. Tarvittaisiin 3% hyvinvoinnin turvaamiseen.

Nyt alkaa kirjassa jakso, mistä Paavo Väyrynen sanoo blogissaan, että "...Kokonaisuuden Himanen kietoo filosofian käärinliinoihin".

 Himanen nimittäin ryhtyy innolla rakentamaan hyvinvointiyhteiskunta kakkosta. Jos tähänastinen hyvinvointimme on ollut pahoinvoinnin estämistä, tuleva on hyvinvoinnin lisäämistä.  Pääministerimmekin on innolla puhunut paremminvointiyhteiskunnan luomisesta. Oletetaan siis etteivät mitkään asiat ole huonontuneet viime aikoina. Unohdetaan leipäjonot ja köyhyyden ilmestyminen suomalaiseen hyvinvointiin, teollisuuden pakeneminen maasta, "säästäminen", sanalla sanoen hyvinvointivaltion alasajo kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Suomen taivaalla ei näy pilven häivää, kun Himanen ryhtyy vyöryttämään nautittavaksemme kestävää taloutta, -hyvinvointia ja -ekologisuutta. Sininen kirja ei tahdo tietää mitään EU:n mahdollisesta ajautumisesta liittovaltioksi tai hajoamisesta, tai miten käy Suomen taloudelle jos/kun kriisimaille annetut takuut lankeavat maksettaviksi.

Sokrates oli onneton havaitessaan, että hänen kaavailemansa ihannevaltio oli toteuttamiskelvoton. Himasen tähtäin on yksilön saavuttama arvokas elämä. Jos joku kuolinvuoteellaan voi sanoa eläneensä arvokkaan elämän, hyvinvointivaltio on toteutunut. Eli tullaan klassisen kysymyksen äärelle (Mill 1863): Onko parempi olla tyydytetty sika kuin onneton Sokrates?