Maailmanselitys

1900-luvulle asti tieteellinen maailmankuva oli perustunut aristoteeliseen käsitykseen staattisesta universumista. Mikään koskaan ei ollut alkanut eikä tulisi päättymään. Sitten 3. luokan asiantuntijana Bernin patenttitoimistossa työskentelevä virkamies löi fyysikkojen ällisteltäväksi kaavan E = mc². Hänen nimensä oli Albert Einstein.

Jumala ei pelaa noppaa, oli mies sanonut ja tarkentanut maailman alkaneen joskus 15 miljardia vuotta sitten nollapisteestä. Siis tyhjästä. Avaruus oli hänen mukaansa täynnä nollapiste-energiaa ja se oli suurin kaikista energioista. Nollapiste oli aikanaan räjähtänyt päästäen valloilleen kaiken energiansa. Se loi tämän kaikkiin suuntiin edelleen laajenevan maailmamme kaikkeuden.

Yleinen suhteellisuusteoria ei tiedä mitä oli ennen alkuräjähdystä. Varmaan se oli edellinen loppuun käytetty maailmankaikkeus. Kerrotaan ettei suhteellisuusteoriaa pitkään aikaan ymmärtänyt kuin yksi tiedemies ja hänkin väärin. Vähitellen opittiin kuitenkin käsittämään, mitä Einsteinin lanseeraama neljäs ulottuvuus tarkoitti.

Siihen asti olimme eläneet kolmiulotteisessa maailmassa: pituus, leveys ja korkeus. Nyt tuli aika mukaan. Pystyttiin osoittamaan, että ääntä nopeammassa suihkukoneessa kello kävi hiukan hitaammin kuin maissa. Korkeamman matematiikan puolella selitettiin, että valon nopeudella kiidettäessä aika pysähtyisi koppinaan. Sitä ei pystytä kokeellisesti todistamaan, koska ihminen ei pääse valon nopeutta lähellekään.

"Olen jälleen sorkkinut painovoimateoriaa tavalla, joka riittäisi syyksi, jos minut haluttaisiin sulkea hullujenhuoneelle", Einstein kirjoitti. Häntä nimittäin huolestutti maailmankaikkeuden tuhoutuminen loppurysäykseen niin paljon, että hän lisäsi yleiseen suhteellisuusteoriaan kosmologisen vakion, jollaisesta ei ollut mitään havaintoja ja jota hän itsekin myöhemmin piti emämunauksena.

Nyt kuitenkin tiedemiehet, matemaatikot etunenässä pitävät kosmologista vakiota hyvinkin mahdollisena. Siihen ei kuitenkaan riitä neljä ulottuvuutta, vaan tarvitaan 10, tai peräti yksitoista. Jos aika-avaruus on vielä jotenkin käsitettävissä, nämä uudet ulottuvuudet ovat niin pieniä ettei niitä voi havaita nykyisillä laitteilla lainkaan. Ne ovat yhtä tosia kuin matematiikka.

Em. perusteella maailmankaikkeutemme ei päätyisikään loppurysäykseen, vaan laajenee ikuisesti - kunnes vähitellen jäähtyy ja menehtyy lopulta lämmön puutteeseen, lämpökuolemaan. Olisiko se nyt sitten parempi vaihtoehto kuin se toinen, nimittäin kutistuminen ja kuoleminen lämpöhelvettiin?

Vai meneekö kaikki lopulta ihan toisin? Ja mitä se meille kuuluu!

Einsteinin sateenvarjot

Lähtiessään luennolta ylioppilaat kehottivat professoria ottamaan sateenvarjonsa mukaan. Ulkona nimittäin satoi. Kuulkaahan, sanoi Einstein, - minulla on kaksi sateenvarjoa, toinen täällä ja toinen kotona. Jos minä nyt otan tämän mukaani, minulla on sen jälkeen kaksi kotona eikä täällä yhtään.

Heh! Kaskun koomisuus perustuu tietenkin siihen, että matematiikan ja logistiikan nerolle vitsaillaan hänen omalla alallaan. Hän hallitsee alkeelliset kokonaisluvut 1 ja 2, mutta ei kykene päättelemään, mitä niillä (tässä tapauksessa sateenvarjoilla) tehdään. "Jumala on luonut kokonaisluvut. Muut ovat ihmisten keksintöä."

Kasku naurattaa myös siksi, että tunnistamme ehkä jonkun lähimmäisemme, kriittisimmät mahdollisesti itsensä tuosta kaskusta. Viime viikolla pysähdyin kauppareissulla miettimään, miksi ylipäätään olin kaupassa, koska en muistanut mitä minun pitäisi ostaa. Selitin lähellä olevalle myyjälle, kuinka yritän tulla toimeen ilman muistilappua. - Minä kai en muistaisi mitään ilman lappua, sanoi nuori myyjä.

Mitä me tosiaan oikeasti muistamme ja millainen on päättelykykymme? Poliitikot tietävät, että ihmisten muisti on lyhyt. Niinpä he huolettomasti lupaavat ennen vaaleja äänestäjilleen maat ja taivaat. Tuskin he itsekään tultuaan valituiksi muistavat lupauksensa. Muistamattomuus on anteeksiannettavaa tai tuntuu siltä.

Sivistys on sitä, mikä jää jäljelle ihmisen unohdettua oppimansa, on joku sanonut. Onko sekin vitsi vai sisältääkö sanoma jotakin syvällistä? Jokainen toki huomaa, että kouluja käymätön poikkeaa selvästi koulutetuista. Puhe ja ajattelu ovat erilaiset, käyttäytyminenkin. Koulutettu ei ole kannanotoissaan yhtä suoraviivainen kuin kansanihminen.

Mieleeni on jäänyt, kuinka eräs tuttu kaukopartiomies kertoi ns. ihmisyyden unohtuneen nopeasti sodan tositilanteissa. Paradoksaalisesti armeijan koulutus suosii siisteyttä ja korostetun muodollista kohteliaisuutta sekä käytöstä. Toki tappamistakin opetetaan asekäsittelyn muodossa, mutta sitä opetetaan ennen kaikkea nöyryyttämällä alokas, viemällä itsetunto.

Monikielisistä ihmisistä tiedetään, että heidän ikääntyessään ensimmäisenä katoaa muistista viimeksi opittu kieli. Vanhetessaan monet hakeutuvat takaisin synnyinmaahansa. He tuntevat etteivät kykene ilmaisemaan opitulla kielellä syvimpiä tuntojaan. Vanhuuden yksinäisyys korostuu, kun siihen tulee lisäksi kielellinen yksinäisyys.

Einstein on käsite. Nerokkuus ja epäkäytännöllisyys korostui hänen loppuvuosinaan silläkin tavoin, että luentonsa jälkeen hänen oli käytävä joka päivä kansliassa kysymässä, missä hän asui. Kertoi eräs hänen suomalainen oppilaansa.