Minä ja MOZART antti vihinen

Antti Vihinen on kirjoittanut kunnianhimoisen kirjan Minä ja MOZART. Vihinen toimi Lahden Sibeliustalon toimitusjohtajana 1999-2010 ja sen jälkeen kulttuuriteorian professorina Saksan Karlsruhessa. Hän on väitellyt torhoriksi Sibeliuksen natsiyhteyksistä. Nuorempana Vihinen on ollut Tampereen rokkareiden treenikämpillä ja keikkabusseissa, joten luontevasti Eppu Normaali vilahtaa kirjassa siinä kuin Beethoven tai Wagnerkin.

Ymmärtääkseni Vihinen minänsä näyttävällä osuudella haluaa tuoda Mozartin lähemmäs meitä tavallisia kuolevaisia. Mozart sai havaita tavallisen kansan Wienin tai Prahan kaduilla kiintyneen Don Giovannin melodioihin laulamalla niitä. Yläluokka torjui mokoman rienaoopperan. Siinähän sankari estottomasti pyrkii jokaisen hameen alle.

Kun on tärkeää korostaa Mozartin olevan kova panomies eli hässijä, käyneen paskalla Pariisissa ja jahdanneen pillun muotoista pilveä sekä olleen kova piereskelijä, miettii hetken meneekö kirjailija kaunokirjallisuuden puolelle. Kun kuitenkin Mozart lapsesta pitäen oli joutunut opiskelemaan hovien etiketit, tunsi enemmän kuninkaita, ruhtinaita ja valtiomiehiä kuin poliitikot, osasi kieliä, häntä olisi enemmänkin voinut käyttää pr-miehenä. Sellaisena hänestä kilpailivat niin kotikaupunki Salzburg kuin mahtava Wienikin.

 Amadeus oli ollut lapsena kuuluisa ja mainettaan hän pyrki pitämään yllä edelleen. Vakinaista virkaa hän kuitenkaan ei onnistunut saamaan kuten ei isänsäkään. Hän sävelsi suunnattoman määrän musiikkia moniin tarpeisiin. Taikahuilu jäi viimeiseksi mestariteokseksi. Se vei hänen voimansa. Sielunmessua hän ei saanut valmiiksi, vaan sen täydensivät toiset. Milos Formanin Amadeus elokuvassa Salieri on pantu sielunmessun kavalaksi tilaajaksi. Se ei pidä paikkaansa.

Vihinen sivuuttaa Salierin roolin muutamalla kommentilla. Italialaiset muusikot hallitsivat Wienissä ja koko Saksassa. Se on tosiasia. Mozartin elämä ja rooli muusikkona loi uudeksi koko taiteilijakäsitteen. Kirja tuo sen hyvin esille. Mozartin jälkeen ja kunniaksi syntyivät ensimmäiset konserttisalit ja musiikkiakatemiat. Syntyi koko saksalainen musiikkikäsitys ja maailma, joka levisi ympäri maailman. Mozartin brändi tällä hetkellä on suurempi kuin Beethovenin, Picasson tai Andy Warholin.

Vihisen Minä ja Mozart lähes 500-sivuisena on lukemisen arvoinen siinäkin mielessä, että jokainen musiikkiteos sisältää luettelonumeron. Näin todellinen fani voi halutessaan seurata konkreettisesti mitä ja millaista musiikkia maestro milloinkin sävelsi. Ehkä Mozartin todellinen asema aikalaistensa silmissä todentuu konkreettisesti siinä ettei hänen hautapaikkaansa tunneta. Edes Kontanze, vaimo ei ollut hautaamassa miestään. Mozartista ei liioin ole yhtään ammattitaiteilijan tekemää muotokuvaa.