Tottahan se on ettei Maanalainen moskeija ole akateeminen, yksikään "virassa oleva" ei voisi kirjoittaa tällaista kirjaa. Salmén kuuluu vihaisiin, kuten joku Pentti Linkola tai Erno Paasilinna. Heidän asiantuntemustaan eikä loistavaa kirjallista tyyliään kukaan kiellä. He vain eivät ole sisäsiistejä.
Maanalainen moskeija on kuin iso fresko tai bysanttilainen mosaiikkiteos. Se on julman kaunis. Se todentaa ne ajatukset, kertoo mistä on tultu tähän päivään, joiden keskellä ihminen funtsii olemassaoloaan. Onko kirjan nimi enne jostakin tulevasta, jää arvailtavaksi. "Kaikki entinen palaa jälleen."
"Uskomme täysin rinnoin edistykseen, joka aina samastetaan paremmuuteen, ja pidämme "kehitystä" onnellisuuden synonyyminä. Ihmiskunta muka viisastuu vanhetessaan. Mitä pitemmälle ihmiskunta kehittyy, sitä paremmaksi, oikeudenmukaisemmaksi ja solidaarisemmaksi se muuttuu... Ainoa ongelma piilee siinä, että tämä jokseenkin sokea edistysusko ei lainkaan vastaa todellisuutta. Se ei voi selittää, miksi 1900-luvusta kehkeytyi millä hyvänsä mittapuulla maailman historian ehdottomasti julmin vuosisata,..."
Jos kehityksen pitäisi johtaa yhä vapaampaan, inhimillisempään ja parempaan yhteiskuntaan, kuinka on mahdollista kidutuksen hyväksyminen oikeusvaltioissa? Yhdysvallat näyttää mallia ja kaikkien demokratioiden äiti Iso-Britannia antaa apua. Ja mitä on sanottava merirosvouden yleistymisestä. " Ei voitu kuvitella t o d e l l i s u u t t a, jossa kidutuksen, riiston ja rikollisuuden kaltaiset ilmiöt mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissaan ovat aina piilleet ylistetyn "edistyksen" taustalla."
Kun näihin vielä lisätään kansainvälinen huumekauppa, niin kertovathan ne että "yhteiskunnan peruspilarit ovat vajoamassa sankkaan liejuun, jonka olennaisia aineosia ovat ahneus, väkivalta ja häikäilemätön riisto". Finanssimaailma ja markkinat pyrkivät luomaan ylikansallisen järjestyksen, mutta kaikki politiikka on ja tulee olemaan kansallista niin hyvässä kuin pahassa.
Salménin esseitä lukiessa tuntee olevansa matkalla, jonka opas on sivistynyt. Hän vie lukijansa vaarallisiin paikkoihin, mutta tuo lopulta takaisin "turvalliseen" Eurooppaan, josta ei tiedä onko se saksalainen Eurooppa vai eurooppalainen Saksa.
Parhaita ikinä lukemiani suomalaisia esseitä!
Tähän pitää vielä palata, koska sen verran provosoivaa tuo on näin nuoremman polven näkökulmasta katsottuna. En sanoisi, että väärää, mutta... Onneksi sain tuon kirjan lainaan ja se on tuossa vierelläni nytkin. Perehdyn siihen, kunhan näiltä kaloiltani ja ravuiltani ehdin. Nyt laitan tuohon ylle äsken kirjoittamani tekstin Jumalan äänestä.
VastaaPoista